Jukka Relas: Sakari Pälsi ja vanha Loppi

Olen kansatieteilijä ja toimin tällä hetkellä vapaana tutkijana ja tietokirjailijana. Väittelin 2013 Helsingin yliopistossa tutkimuksellani Valta, tyyli ja tila. Keisarien ja presidenttien residenssi Helsingissä 1837–1940. Se edustaa keskeisesti esinetutkimusta. Olen tehnyt myös muita esineelliseen kulttuurihistoriaan liittyviä tutkimuksia ja kirjoittanut myös kuvataiteesta.

Toinen – varsin erilainen tutkimusaihepiirini – on arkeologi, kansatieteilijä, kirjailija, valokuvaaja ja elokuvaaja Sakari Pälsi (1882–1965) ja hänen elämäntyönsä. Kirjoitin hänen elämänvaiheistaan laajan artikkelin 2017 ilmestyneeseen kirjaan Sakari Pälsi. Elämä ja työt. (toim. Mirja Metsola ja Jukka Relas).

Pälsi oli kotoisin Sajaniemen kylästä Lopelta. Omat sukujuureni menevät samaan paikkaan ja aloitin 14-vuotiaana koululaisena vuonna 1992 sukututkimuksen teon juuri sieltä. Vähitellen kiinnostuin myös Pälsistä, koska hän oli kirjoittanut noin sata vapaamuotoista kansatieteellistä esseetä ja saman verran kaunokirjallisia poikajuttuja, jotka sijoittuvat 1800-luvun loppilaiseen miljööhön. Pälsin tekstit elävöittivät minulle koko sen maailman, joka muuten olisi näyttäytynyt vain kirkonkirjojen luetteloissa ja vanhoissa kuvissa. Pälsiä kiinnosti kirjoituksissaan ennen kaikkea ihmisten työ arkisessa ympäristössään ja pikkupoikien luova ajatusmaailma. On kuitenkaan vaikea kuvitella mitään sellaista 1800-luvun hämäläiseen maalaiselämään kuuluvaa inhimillisen elämän piirrettä, jota hän ei olisi jotenkin käsitellyt.

Julkaisin 2019 kirjan Jonnekin lumottuun paikkaan. Sakari Pälsi ja Loppi. Se pureutuu Sakari Pälsin Loppi-aiheisten kirjoitusten taustoihin kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta tavalla, joka varmasti kauhistuttaisi 1950-luvun ranskalaisia modernistisia kirjallisuudentutkijateoreetikkoja. Kirjallisuudella on myös muita merkitystasoja kuin vain kaikkein korkealentoisin filosofia ja sitä voi tutkia eri tieteenalojen näkökulmista.
Pälsin Lopelle sijoittuvat tekstit ovat merkittäviä paitsi kirjallisessa mielessä – hän hallitsi loistavasti vapaamuotoisen esseistiikan vaikean lajin ja käytti ensimmäisenä suomalaisessa kirjallisuudessa tajunnanvirtatekniikkaa – myös kansatieteellisessä ja kulttuurihistoriallisessa mielessä.

Tutkimustyössäni Pälsin kirjoitusten analysointiin kuului aihepiirien, henkilöiden ja paikkojen huolellinen kartoitus. Paikkojen tunnistaminen ei ollut kovin vaikeaa – kiitos avuliaitten paikkakuntalaisten. Sen sijaan 1800-luvun lopulla eläneitten henkilöiden tunnistaminen vaati toisinaan melkoista salapoliisityötä ja aikaisempien tulkintojen kyseenalaistamista. Lopulta sain tärkeimmät palaset kohdalleen. Kirjoitin tekstini, jonka lomaan on sijoitettu paljon Pälsi-sitaatteja, eräänlaisen kävelyretken muotoon 1880–1890-lukujen Lopella. Sitä tukee runsas valokuva- ja kartta-aineisto. Koen, että kirjani merkitys on siinä, että se avaa lukijoille Sakari Pälsin kirjoitusten taustalla olevan todellisen maailman ja auttaa siten ymmärtämään paremmin hänen tekstejään, vaikka se täydentää myös Lopen paikallishistoriaa.

FT Jukka Relas sai 2018 Suomen Muinaismuistosäätiön avustuksen Sakari Pälsi ja vanha Loppi -tietokirjan kuvitukseen.