Vuonna 2021 julkaistiin kirjamme Löydöstä muinaispuvuksi, jota olimme yhdessä käsityömestari Mervi Pasasen kanssa laatineet pitkään ja hartaasti palkkatöiden, lastensaannin ja maailmanlaajuisen pandemian ohella. Kirjan valmistumista tukivat Suomen Muinaismuistosäätiön ja Suomen Kulttuurirahaston ja Päijät-Hämeen rahaston ystävällisesti myöntämät apurahat.

Löydöstä muinaispuvuksi syntyi kahden asiantuntijan tiiviissä yhteistyössä: itse olen suomalaisiin nuoremman rautakauden tekstiililöytöihin perehtynyt arkeologi ja museopedagogiikan ammattilainen, Mervi taas toimittaja ja käsityöläinen, jonka erikoisalaa ovat historialliset käsityötekniikat. Molemmat olemme myös pitkän linjan historianelävöittäjiä, joille ymmärrys muinaisvaatteista on syntynyt yhtä lailla käyttökokemuksen kuin tutkimustiedonkin kautta. 

Kirjan pohjana toimi jo vuonna 2011 julkaistu samanniminen pro gradu -työni, jota tiesin monien historianelävöittäjien käyttävän lähteenä elävöityspukeutumista suunnitellessaan. Rautakautista pukeutumista käsittelevä julkaistu tutkimus oli kymmenessä vuodessa edennyt hurjasti, ja perinteisesti esitettyjen naisten muinaispukujen rinnalle halusimme tuoda miesten ja lasten elävöityspukeutumisen. Pienenä päivityksenä alkanut projekti johtikin siten lähes 300-sivuiseen kirjaan. Historianelävöittäjäyhteisön kiinnostus ja auttamisinto oli tärkeä inspiraation ja motivaation lähde työn aikana.

Erittäin tärkeään rooliin nousi havainnollistava ja näyttävä kuvitus, jota toteuttamaan tiimiimme liittyi Mervin valokuvausta harrastava puoliso Riku Pasanen. Mervi valmisti kirjaprojektin aikana vaatekaapillisen verran muinaisvaatteita, ja työvaiheista otetut kuvat ovat keskeinen osa kirjan jälkipuoliskon muodostavia käsityöohjeita. Kirjaprojektin oheistuotteena syntyikin ainutlaatuinen monien tuhansien muinaiskuvien aineisto, jota olemme hyödyntäneet esimerkiksi aiheesta luennoidessa.

Löydöstä muinaispuvuksi julkaistiin elokuussa 2021 Salakirjojen kustantamana, ja sitä on mahdollista ostaa kustantajan verkkokaupasta. Itse jatkan työtä muinaispukuaiheiden parissa tutkijana Kalevalaisten Naisten liiton Maalöydöstä koruksi -projektissa ja tohtoriopiskelijana Helsingin yliopistossa.

Jenni Sahramaa

Kalmistopiiri on suuren suosion saavuttanut ammattilaisten perustama verkkojulkaisu, jonka tarkoitus on tuottaa suomenkielistä, helposti lähestyttävää ja luotettavaa tietoa arkeologiasta. Kalmistopiirissä julkaistaan säännöllisesti artikkeleita, opinnäytteitä ja viimeisimpiä uutisia arkeologian ja lähialojen aiheista. Kirjoittajat ovat arkeologiasta tai lähitieteistä valmistuneita ammattilaisia sekä alojen opiskelijoita. Vuonna 2018 Kalmistopiiristä tuli virallinen, jatkuvasti ilmestyvä arkeologinen julkaisu ISSN-tunnuksen myötä (ISSN 2489-9305). Kalmistopiiri on tutkittua tietoa jakavan Tutkitusti.fi-sivuston yhteistyökumppani. Lisäksi teemme yhteistyötä Suomen muinaistutkimuksen tuki ry:n kanssa. 

Vuonna 2020 juhlittiin Kalmistopiirin verkkosivun kymmenvuotista taivalta. Yksi perustajista on Ulla Moilanen, Kalmistopiiri-verkkosivuston päätoimittaja ja ylläpitäjä. Hänen lisäkseen toimituskuntaan kuuluvat Heli Etu-Sihvola, Nina Maaranen, Sofia Paasikivi, Teemu Väisänen, Marja Ahola sekä Nelli-Johanna Saari. Toimituskunta tekee työtä vapaaehtoispohjalta, minkä vuoksi juhlavuoden kunniaksi saamamme avustukset Suomen Muinaismuistosäätiöltäja Suomen tiedetoimittajain liitolta ovat olleet tärkeä tuki julkaisutoiminnan lisäämisessä ja tiedottamisessa. 

Juhlavuoden 2020 kunniaksi Kalmistopiirin toimituskunta on julkaissut vähintään kaksi uutta juttua viikossa, mukaan lukien haastattelusarjan tunnetuista Suomessa arkeologista tutkimusta tehneistä henkilöistä. Uutta ulottuvuutta toimintaan luotiin myös lisäämällä näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa perustamalla sivut Twitteriin ja Instagramiin.Vuosi onkin ollut menestys niin juttujen kuin kävijöiden määrässä mitattuna, ja Kalmistopiiri rikkoi miljoonannen lukukerran rajan lokakuussa. Kalmistopiirin lukijamäärät ovat kasvaneet tasaisesti joka vuosi, mutta vuonna 2020 lukukertojen määrä kaksinkertaistui edellisvuoteen verrattuna. 

Kalmistopiirin toimituskunta tahtoo kiittää juhlavuodesta 2020 niin kirjoittajia kuin lukijoita, ja toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleeksi arkeologisen tutkimuksen pariin jälleen vuonna 2021!

Olen kansatieteilijä ja toimin tällä hetkellä vapaana tutkijana ja tietokirjailijana. Väittelin 2013 Helsingin yliopistossa tutkimuksellani Valta, tyyli ja tila. Keisarien ja presidenttien residenssi Helsingissä 1837–1940. Se edustaa keskeisesti esinetutkimusta. Olen tehnyt myös muita esineelliseen kulttuurihistoriaan liittyviä tutkimuksia ja kirjoittanut myös kuvataiteesta.

Toinen – varsin erilainen tutkimusaihepiirini – on arkeologi, kansatieteilijä, kirjailija, valokuvaaja ja elokuvaaja Sakari Pälsi (1882–1965) ja hänen elämäntyönsä. Kirjoitin hänen elämänvaiheistaan laajan artikkelin 2017 ilmestyneeseen kirjaan Sakari Pälsi. Elämä ja työt. (toim. Mirja Metsola ja Jukka Relas).

Pälsi oli kotoisin Sajaniemen kylästä Lopelta. Omat sukujuureni menevät samaan paikkaan ja aloitin 14-vuotiaana koululaisena vuonna 1992 sukututkimuksen teon juuri sieltä. Vähitellen kiinnostuin myös Pälsistä, koska hän oli kirjoittanut noin sata vapaamuotoista kansatieteellistä esseetä ja saman verran kaunokirjallisia poikajuttuja, jotka sijoittuvat 1800-luvun loppilaiseen miljööhön. Pälsin tekstit elävöittivät minulle koko sen maailman, joka muuten olisi näyttäytynyt vain kirkonkirjojen luetteloissa ja vanhoissa kuvissa. Pälsiä kiinnosti kirjoituksissaan ennen kaikkea ihmisten työ arkisessa ympäristössään ja pikkupoikien luova ajatusmaailma. On kuitenkaan vaikea kuvitella mitään sellaista 1800-luvun hämäläiseen maalaiselämään kuuluvaa inhimillisen elämän piirrettä, jota hän ei olisi jotenkin käsitellyt.

Julkaisin 2019 kirjan Jonnekin lumottuun paikkaan. Sakari Pälsi ja Loppi. Se pureutuu Sakari Pälsin Loppi-aiheisten kirjoitusten taustoihin kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta tavalla, joka varmasti kauhistuttaisi 1950-luvun ranskalaisia modernistisia kirjallisuudentutkijateoreetikkoja. Kirjallisuudella on myös muita merkitystasoja kuin vain kaikkein korkealentoisin filosofia ja sitä voi tutkia eri tieteenalojen näkökulmista.
Pälsin Lopelle sijoittuvat tekstit ovat merkittäviä paitsi kirjallisessa mielessä – hän hallitsi loistavasti vapaamuotoisen esseistiikan vaikean lajin ja käytti ensimmäisenä suomalaisessa kirjallisuudessa tajunnanvirtatekniikkaa – myös kansatieteellisessä ja kulttuurihistoriallisessa mielessä.

Tutkimustyössäni Pälsin kirjoitusten analysointiin kuului aihepiirien, henkilöiden ja paikkojen huolellinen kartoitus. Paikkojen tunnistaminen ei ollut kovin vaikeaa – kiitos avuliaitten paikkakuntalaisten. Sen sijaan 1800-luvun lopulla eläneitten henkilöiden tunnistaminen vaati toisinaan melkoista salapoliisityötä ja aikaisempien tulkintojen kyseenalaistamista. Lopulta sain tärkeimmät palaset kohdalleen. Kirjoitin tekstini, jonka lomaan on sijoitettu paljon Pälsi-sitaatteja, eräänlaisen kävelyretken muotoon 1880–1890-lukujen Lopella. Sitä tukee runsas valokuva- ja kartta-aineisto. Koen, että kirjani merkitys on siinä, että se avaa lukijoille Sakari Pälsin kirjoitusten taustalla olevan todellisen maailman ja auttaa siten ymmärtämään paremmin hänen tekstejään, vaikka se täydentää myös Lopen paikallishistoriaa.

FT Jukka Relas sai 2018 Suomen Muinaismuistosäätiön avustuksen Sakari Pälsi ja vanha Loppi -tietokirjan kuvitukseen.