Jenni Sahramaa: Spiraalikoristeinen viitta Liedon Ristinpellon haudasta 86

Valmistelen Helsingin yliopistossa väitöskirjaani pukeutumiseen liittyvistä hautalöydöistä nuoremman rautakauden Suomessa. Yksi tutkimuskohteistani ovat spiraalikoristeiset viitat, joita on löytynyt 1000–1200-luvuille ajoitetuista ruumishaudoista. Nämä usein sinisiksi värjätyt vaatekappaleet ovat olleet kauniita ja kallisarvoisia tekstiilejä, ja todennäköisesti kertoneet myös paljon kantajastaan. Sain vuonna 2021 Suomen Muinaismuistosäätiöltä apurahan viittaennallistusten toteuttamiseen yhteistyössä käsityömestari Mervi Pasasen kanssa.

Suomen hapan maaperä säilyttää orgaanista ainetta kuten tekstiiliä vain poikkeustapauksissa, kuten kupariseosmetallien yhteydessä. Arkeologiset tekstiililöydöt ovat useimmiten värjäytyneet maassa ruskeaksi, haurastuneet tai jopa mineralisoituneet, ja menettäneet alkuperäiset ominaisuutensa. Rautakautisten tekstiilien tutkimuksessa hyödynnetäänkin erilaisia ennallistuksia, jotta tekstiilejä olisi mahdollista ymmärtää sellaisina kuin ne ovat todennäköisesti aikoinaan olleet. Ennen ennallistuksen valmistamista tekstiililöytöjen rakenteet dokumentoidaan ja analysoidaan visuaalisesti, mikroskooppisesti sekä hyödyntäen tarvittaessa erilaisia ennallistuskokeiluja. 

Liedon Ristinpellon haudan 86 viitta

Liedon Ristinpelto on 1100–1200-luvuille ajoitettu kalmisto, joka on todennäköisesti ollut varhainen kristillinen hautausmaa. Useimpien vainajien hauta-asuista ei ole säilynyt mitään merkkejä, mutta vuonna 1950 kaivetussa haudassa 86 erilaisia tekstiilejä oli säilynyt poikkeuksellisen hyvin. Tutkimme hautalöytöjä yhdessä Krista Wrightin kanssa osana Kalevalaisten naisten liiton koordinoimaa Maalöydöstä koruksi -projektia.

Ristinpellon haudassa 86 spiraalikoristeltu viitta oli asetettu vainajan peitoksi. Viittakangasta löytyi useista kohdista hautaa, suurin noin 70 cm pitkä kappale vainajan vasemman jalan viereltä. Visuaalisesti tarkasteltuna kangas näytti siniseltä, ja värianalyysissä langoista löytyikin indigotiinia ja todennäköisesti jäkälistä peräisin olevia väriaineita. Haudan eri osista löytyi yhteensä 12 viittaan liittyvää spiraaliornamenttia. Viitan reunoja kiersi pyöreäksi kudottu lautanauha.

Viitan ennallistus

Ristinpellon viitan ennallistuksen valmisti käsityömestari Mervi Pasanen. Viitta on kudottu Pirtin kehräämön langoista, jotka paksuudeltaan vastaavat suunnilleen alkuperäisiä, mutta ovat huomattavasti pehmeämpiä. Valmistusmenetelmissä on mukailtu rautakautisia tekniikoita. Vaikka viittaennallistus on kudottu moderneissa vaakakangaspuissa, sen reunoja vahvistavat alkuperäisen tapaan putkihulpiot. Kangas on huoliteltu kolmella laudalla kudotuilla huolittelulautanauhoilla. Alkuperäisestä viitasta tunnistettiin kolmella laudalla kudottu aloituslautanauha, jollaista käytetään rautakautisissa pystykangaspuissa loimen luomisen apuna.

Viittaennallistuksen lanka oli luonnonharmaata, ja se värjättiin siniseksi morsinkopigmentillä käyttäen modernia natriumditioniittimenetelmää. Alkuperäisen tekstiilin värjäysmenetelmää ei tunneta, mutta mahdollisesti 1200-luvun alun Suomessa sinisen värjäämiseen olisi käytetty fermentoituja morsinkopalloja ja jäkälää.

Viittaa reunustava nauha kudottiin Wetterhoffin Veera -langasta kahdeksalla laudalla pyöreäksi eli tuppilonauhaksi. Yksivärinen sininen nauha on myös värjätty morsingolla.

Viittaennallistukseen on tähän mennessä tehty 11 pronssispiraaliornamenttia. Alkuperäislöytöön verrattuna mahdollisesti viitan alareunaan sijoittuneet lenkilliset ornamentit on vielä jätetty pois, kunnes niiden sijoittumiskohdasta on tehty lisätutkimuksia. Viitan oikeaan alakulmaan taas on monistettu vasemman alakulman pyöreä ornamentti, vaikka hautalöydössä sellaista ei ollut säilynyt.

Viitan värjäämiseen, kutomiseen, huolitteluihin ja koristeiden tekemiseen kului Mervi Pasaselta noin 60 tuntia. Ennallistusta hyödynnetään jatkotutkimuksissa, jotka liittyvät sekä viitan käyttöön pukeutumisessa että tekstiilinjäänteiden sijaintiin haudassa.