Olen esinetutkimukseen erikoistunut taidehistorioitsija, ja tutkinut kahta Siuntion kirkosta löytyvää fragmentaarista esinekokonaisuutta, jotka molemmat ovat peräisin 1600-luvun alkupuolelta. Uuden ajan alun kirkkoesineistön tutkimus edustaa taidehistoriallista perustutkimusta. Esineiden ja niiden neljän vuosisadan aikana kokemien vaiheiden tarkastelu on korjannut aiempia virheellisiä käsityksiä ja tuottanut uutta tietoa, joka on paitsi paikallishistoriallisesti, myös kansainvälisesti merkittävää.

Valmistelen Helsingin yliopistossa väitöskirjaani pukeutumiseen liittyvistä hautalöydöistä nuoremman rautakauden Suomessa. Yksi tutkimuskohteistani ovat spiraalikoristeiset viitat, joita on löytynyt 1000–1200-luvuille ajoitetuista ruumishaudoista. Nämä usein sinisiksi värjätyt vaatekappaleet ovat olleet kauniita ja kallisarvoisia tekstiilejä, ja todennäköisesti kertoneet myös paljon kantajastaan.

Voiko tarinankerrontaperinnettä tavoittaa arkeologisesta aineistosta? Vastausta tähän kysymykseen on etsinyt Koneen säätiön rahoittama hanke Peuransarveen tallennetut tarinat: digitaaliset ihmistieteet ja taiteellinen tutkimus kivikauden Suomen tarinankerrontaperinteen tutkimusmenetelminä.