Ildikó Lehtinen: Nuorten intoa ja varttuneiden kokemusta

“Vuonna 1870 älysivät moniaat nuoret miehet Helsingin yliopistossa sellaisen yhdistyksen tarpeellisuuden, jonka toimena olisi koota, kuvailla, selittää ja säilytellä Suomen muinaistieteellisiä sekä taide- ja sivistyshistoriallisia muistoja.” (Aspelin 1901, III.)

J. R. Aspelin, sittemmin A. M. Tallgren ja Juhani U. E. Lehtonen valaisivat perusteellisesti ja eri näkökulmista Suomen Muinaismuistoyhdistyksen alkuvaiheita. Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota perustajajäsenten ikään. He kaikki olivat nuoria ja innokkaita, täynnä tieteen paloa. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen taidehistoriallisia tutkimusretkiä tutkinut Leena Elina Valkeapää myös korostaa ylioppilasnuorison merkitystä yhdistyksen perustamisessa. Tutkimusretket kotimaassa ja myös muualla sukukansojen alueilla olivat kestävyyden koetus. Valkeapää huomauttaa, miten tärkeä tekijä taideteollisten tutkimusretkien jatkamiseen oli niillä noudatettu oppipoikametodi, miten onnistui siirtämään edellisen matkan dokumentointitaito seuraavalle tutkijapolvelle (2020, 69).

Muinaismuistoyhdistyksen toimintakenttä on edelleen laaja. Esitelmät, kongressit ja julkaisut ovat tilaisuus tutustua uusiin tutkimuksiin ja samalla siirtää tietoa eteenpäin. Miten nuoret näkyvät yhdistyksen toiminnassa tai näkyvätkö ollenkaan? Vastavalmistuneet pitävät edelleen esitelmän Yhdistyksen kuukausikokouksissa. Arkeologian, etnologian, museologian ja taidehistorian opiskelijoita toivotaan tervetulleiksi esitelmätilaisuuksiin. Tavoittaako kutsu kaikkia?

Saanen verestää joitakin omia muistoja opiskeluajaltani. Museoaineita – arkeologiaa, kansatiedettä ja historiaa – opiskelleena aloitin syksyllä 1972 tutkimusavustajana Kansallismuseossa. Marraskuussa kirjastonhoitaja Kerttu Itkonen ja silloisen kansatieteellisen osaston tutkimusavustaja Paula Jaakkola ottivat minua kiinni ja ohjasivat Kansallismuseon kirjastoon, joka tuolloin oli toisessa kerroksessa. He ilmoittivat muitta mutkitta, että Kansallismuseon työntekijän kuuluu kuunnella Muinaismuistoyhdistyksen kuukausiesitelmä. Näin osallistettiin minua Yhdistyksen toimintaan! Vuorossa oli konservaattori Veikko Kiljusen esitelmä Pietari Henrikinpojan maalaustekniikasta, aihe, joka ei liittynyt läheisesti kansatieteen opintoihini tai työhöni. Kieltämättä esitelmät olivat kiinnostavia ja olen myös tutustunut. yhdistyksen käytäntöihin lähinnä silloisen sihteerin Pekka Sarvaksen kautta. Muistelen, miten C. F. Meinanderin puheenjohtajakaudella (1973–1976) siirryttiin jatkoille ravintola Mottiin, jossa viinilasillisen äärellä keskustelu jatkui. 

Yhdistyksen jäseneksi hyväksyttiin minut vuonna 1975. Olen lumoutuneena kuunnellut yhdistyksen kuukausiesitelmiä. Rikkautena koin, että sain kuulla niin taidehistorian kuin myös arkeologian uusista saavutuksista puhumattakaan Leena Sammallahden, Niilo Valosen, Teppo Korhosen, Bo Lönnqvistin ja muiden eturivin etnologian tutkijoiden kansanomaista kulttuuria eri puolilta valaisevista esitelmistä. Suunnattomasti ihailin Muinaismuistoyhdistyksen silloisia sihteereitä, Kirsti Melankoa, Marianne Schauman-Lönnqvistiä, Pirjo Uinoa, jotka kuukausiesitelmän jälkeen järjestivät pientä tarjoilua kuin sadussa ”pöytä, kata itsesi!”.

Kirjastossa tai luentosalissa erottuivat opiskelijoiden täyttämät rivit varttuneiden tutkijoiden paikoista. Jatkoilla nuoret uskaltautuivat juttelemaan professoreiden kanssa, ja tunnelma oli vapautunutta. Etuoikeutena tuntui tutustua kirjauutuuksiin, joita kirjastonhoitaja Kerttu Itkonen kantoi kulloisenkin sihteerin avustamana saliin. Yhdistyksen kokoukset olivat oppimista monelta kannalta, perehtymistä tutkimussuuntauksiin alan asiantuntijoiden avulla, mutta myös tutustumista yhdistyksen käytännön toimiin. Minun näkökulmastani oli hieno tiedostaa tutkijuutta ja kuulumista tutkijaverkostoon. 

Olen sitä mieltä, että nuoria tutkijoita kiinnostaa edelleen, miten saada väitöskirja valmiiksi, miten edetä tutkijauralla tai miten saada vastausta omalle epäröinnilleen. Varttuneet tutkijat – ja meitä on Muinaismuistoyhdistyksen riveissä paljon – ovat ikään kuin tietopankkeja. Meiltä voisi saada evästystä tulevaisuuden varalle. Herää kysymys, miten hyödyntää tutkijoiden kokemusta? Syksyllä 2023 Muinaismuistoyhdistyksen teemana oli Tiede perintönä ja tavoitteena jatkuvuuden turvaaminen ja tieteellisen perinnön siirtäminen sukupolvelta toiselle. Tässä hengessä päätettiin pienimuotoisesta kokeilusta. Mentoriohjelman avulla asiasta kiinnostuneet varttuneet tutkijat ja nuoret väitöskirjatutkijat voisivat jakaa ajatuksiaan, kokemuksiaan ja tietojaan. Asiantuntevaa apua tarjosi dosentti Tytti Steel, joka on pitänyt aiheesta myös esitelmän Yhdistyksen kokouksessa (Steel 2020).

Pilottihankkeeseen osallistui neljä väitöskirjatutkijaa ja vastaavasti neljä varttunutta tutkijaa. Etnologian väitöskirjatutkija Anna-Mari Immosen aiheena on Kansallismuseon Venäjän Karjalan esineistön selvittäminen, ja hän on pohtinut karjalaisuutta ja sen eri ilmenemismuotoja yhdessä arkeologian dosentin Pirjo Uinon kanssa. Taidehistorian väitöskirjatutkija Saila Leskinen keskittyy kuolemaan liittyvän esinekulttuurin analyysiin uuden ajan alun Suomessa. Hänen mentorinsa, arkeologian professori Anna Wessman, on johdattanut nuorta tutkijaa miettimään tutkijan identiteettiä ja väitöskirjan merkitystä tulevaisuuden kannalta. Taidehistorian väitöskirjatutkija Anna Parviainen tutki Marimekon vuosien 1956–1979 unisex-vaatteiden eri kuvastojen merkitystä, ja hän on saanut aihettaan syventäviä tietoja professori emerita Riitta Nikulalta. Arkeologian väitöskirjatutkija Jenni Sahramaan aiheena on Suomen nuoremman rautakauden ja varhaisen keskiajan pukeutuminen. Keskusteluissa etnologian dosentin Ildikó Lehtisen kanssa on painottunut työskentelytapaan liittyvä problematiikka.

Aktorit ja mentorit tapasivat kasvokkain tai etänä viisi kertaa, ja lisäksi ryhmä kokoontui neljä kertaa. Toiminta osoittautui onnistuneeksi ja kokemuksista on keskusteltu Muinaismuistoyhdistyksen marraskuun kokouksessa Tutkijan polku (8.11.2023), jossa viestintäkoordinaattori Suvi Toivanen on haastatellut väitöskirjatutkijoita ja heidän mentoreitaan. Kokouksen jälkeen keskustelut jatkuivat tarjoilun lomassa Museoviraston viihtyisessä kirjastossa. 

Nuorena tutkijana olen saanut ajatuksia ja kannustusta Suomen Muinaismuistoyhdistyksen jäseniltä. Nyt on aika tarjota omat kokemukseni, tietoni ja kykyni kuunnella tulevan hyväksi. Luulisin, että monet aikalaiseni ajattelevat samalla tavalla. 

Kiitän Muinaismuistosäätiötä saamastani avustuksesta, joka edesauttoi hankkeen sujuvuutta ja avasi tulevaisuuden näkymiä.

Lähteet

Aspelin, J. R. 1901. Silmäys Suomen Muinaismuistoyhdistyksen toimintaan 1870–1900. Juhlakokous Suomen Muinaismuistoyhdistyksen 30-vuotisen olemassaolon muistoksi, I–XVII. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 21.

Immonen, Anna-Mari 2024. Karjalaisuuden esittäminen Suomen kansallismuseossa (Kulttuurien tutkimus). HKP Student conference / HKP tohtoriohjelman konferenssi. Poikkitieteellisiä kohtaamisia – Interdisciplinary Encounters, 11.3.2024, Helsingin yliopisto.

Lehtonen, Juhani U. E. 1990. Muinaismuisto-Yhtiön perustaminen vuonna 1870. Suomen Museo 97, 5–13.

Leskinen, Saila 2023. Objects & Death in Early Modern Finland. Posterin esittämispaikka: Rethinking Art Historical Narratives and Canons, Helsingin yliopisto. 

Parviainen, Anna 2023. Neutraalina esitetty maskuliinisuus: sukupuolen epäsymmetrinen visualisointi Marimekon vuosien 1956–1979 unisex-vaatteiden edustuskuvastossa. Kulttuurintutkimus, 40(3), 4–23. https://journal.fi/kulttuurintutkimus/article/view/120015.

Sahramaa, Jenni 2024. Lady of Kirkkailanmäki – Costume Reconstruction from Hollola (Archaeology). HKP Student conference / HKP tohtoriohjelman konferenssi. Poikkitieteellisiä kohtaamisia – Interdisciplinary Encounters, 11.3.2024, Helsingin yliopisto.

Steel, Tytti 2020. Mentoroinnin affektiivisuus. Affektiivisia kuvioita ulkomaalaistaustaisille korkeasti koulutetuille naisille suunnatussa työuramentoroinnissa. Jenni Rinne, Anna Kajander & Riina Haanpää (toim.), Affektit ja tunteet kulttuurien tutkimuksessa. Ethnos-toimite 22, 244–274. Ethnos ry, Helsinki.

Tallgren, A. M. 1920. Yhdistyksen esihistoria, perustaminen ja ohjelma. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 30. 

Tallgren, A. M. 1921. Museomiehen työpöydältä: kirjoitelmia muinaistieteellisten ja antikvaaristen harrastusten historiasta Suomessa. Tietosanakirja Osakeyhtiö.

Valkeapää, Leena Elina 2020. Saman taiteen lapset. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen taidehistorialliset tutkimusretket 1871–1902. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 124. 

Wright, K., Sahramaa, J., & Vanden Berghe, I. 2024. Children’s clothing and funeral attire in the 10th to 12th centuries in Finland. Archaeological textiles review, 2023(65), 78–97.

Kuvat

Tutkijan polku -paneelikeskustelu Museoviraston kirjastossa. Vasemmalta Suvi Toivanen, Anna-Mari Immonen, Pirjo Uino, Saila Leskinen, Anna Parviainen, Riitta Nikula, Jenni Sahramaa ja Ildikó Lehtinen. Anna Wessman osallistui paneeliin etänä Bergenin yliopistosta. Kuva Johanna Enqvist.

Tutkijan polku -paneelikeskustelun yleisöä. Vasemmalla Ildikó Lehtinen puhumassa, oikealla Suvi Toivanen, yleisön joukossa Eino Heikkilä ja Tuukka Talvio. Kuva Johanna Enqvist.