Kategoria: Blogi

Maija Mäki: Matkailutoiminnan monimuotoisuus havainnollistui arkeologisilla maastokohteilla

Maija Mäki: Matkailutoiminnan monimuotoisuus havainnollistui arkeologisilla maastokohteilla

Väitöskirjatutkimukseni syntyi monen mutkan kautta. Valmistuin arkeologiksi ja työskentelin museoalalla, mutta äitiysloman jälkeen päädyin työskentelemään Turun yliopiston kansatieteen ja historian oppiaineiden vetämään kulttuuripääkaupunkiprojektiin Kerrottu ja koettu Turku. Huomasin viihtyväni yliopistolla ja innostuin tekemään väitöstutkimusta aiheesta, joka nivoi yhteen arkeologiseen kulttuuriperintöön kohdistuvan kiinnostukseni etnologian ja tulevaisuudentutkimuksen tarjoamiin näkökulmiin ja menetelmiin. Nykyisin työskentelen museologian yliopisto-opettajana Turun yliopistossa.

Tutkin tulevaisuusorientoituneessa etnologian väitöstutkimuksessa, miten arkeologista kulttuuriperintöä on tuotteistettu matkailuun 2000-luvun Suomessa ja millaista matkailu tulevaisuudessa voisi olla. Tutkimus osoitti, että arkeologisille maastokohteille suuntautuvaa matkailua tulee kehittää paikallislähtöisesti ja että se vaatii monialaista yhteistyötä. Kuntien tuki kohteille on tärkeää, mutta matkailun kehittämisessä keskiöön nousevat pienyritykset.

Vierailin vuosien varrella useaan otteeseen keskenään hyvinkin erityyppisillä arkeologisilla maastokohteilla. Tein teemahaastatteluja ja kyselyn alan asiantuntijoille sekä osallistin opiskelijoita tulevaisuustyöpajassa pohtimaan matkailun tulevaisuuden mahdollisuuksia ja uhkia. Tutkimuksessa nostin esille joitakin esihistoriakohteita. Euran Naurava lohikäärme, Liedon Nautelankosken museo sekä Yli-Iin Kierikkikeskus ovat esimerkkejä sekä pedagogisesti että matkailullisesti tuotteistetuista kohteista. Esimerkkikohteiden ja asiantuntijahaastattelujen kautta minulle muodostui kuva monipuolisesta ja haastavasta työkentästä, jolle matkailutoiminta antaa uusia merkityksiä. 

Parhaimmillaan arkeologinen kulttuuriperintö nähtiin haastateltavieni mukaan hyvän arkiympäristön lähteenä ja lähimatkailun resurssina. Matkailun kehittämistyötä kuitenkin uhkaavat monin paikoin arkeologisten maastokohteiden hoidon heikkeneminen ja resurssien vähäisyys. Matkailun mahdollistajana nykyisin toimii erityisesti talkootyönä toteutettava muinaisjäännösten hoitotyö. Esihistorian elävöittämisessä keskiössä taas ovat muinaistekniikat, käsillä tekemisen taidot. Matkailun kehittämisen kannalta yhteistyön muotojen löytäminen ja edelleen kehittäminen kulttuuriperintötoimijoiden ja matkailun ammattilaisten välillä on tärkeää. Alalla on tarvetta erityisesti matkailupalveluiden tuottajille. Lisäksi huomiota tulee yhä edelleen kiinnittää maastokohteiden fyysiseen ja digitaaliseen saavutettavuuteen, hoitoon ja perusinfrastruktuurin parantamiseen. Monen kohteen vahvuutena taas ovat hyvät verkostot arkeologiyhteisöön, esihistorian elävöittäjiin sekä arkeologian harrastajiin. Nämä verkostot voivat myös tulevaisuudessa olla mukana luomassa uusia tuotteita ja palveluita matkailijoiden käyttöön.

Väitös on julkaistu sähköisesti UTUPubissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-6655-21-5  

Väitöskirja on julkaistu Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Kansatieteellinen Arkisto -sarjassa ja sitä myydään Tiedekirjassa, hinta on 30 euroa. https://www.tiedekirja.fi/default/polkuja-esihistoriasta-tulevaisuuksiin.html  

Piirros: Jaana Saarikoski

Tuuli Heinonen: Etelä-Suomen keskiajan kyliä tutkimassa

Tuuli Heinonen: Etelä-Suomen keskiajan kyliä tutkimassa

Viime vuosikymmeninä arkeologiset kaivaukset ovat tuoneet päivänvaloon runsaasti uutta aineistoa Suomen keskiajan kylistä. Aineiston avulla voidaan tutkia uusista näkökulmista kylien elämää ja niiden asukkaita, joiden arkipäivästä niukat kirjalliset lähteet kertovat vain vähän.

Tutkin väitöskirjassani The Social and Material World of Medieval and Early Modern (c. 1200–1650) Villages in Southern Finland (Suomen keskiajan arkeologian seura, 2021) Etelä-Suomen keskiajan ja uuden ajan alun kylien aineellista ja sosiaalista maailmaa sekä arkeologisen kaivausaineiston että historiallisten lähteiden avulla. Tutkimuksessani minua kiinnosti sekä mennyt elämä kylissä että se, kuinka erilaisen kuvan kylien arkielämästä voi saada, jos yksittäisten lähteiden sijaan yhdistelee tutkimuksessa mahdollisimman monipuolista aineistoa.

Tutkimukseni keskeisin tulos oli, että keskiajan kylät olivat paljon monipuolisempia ympäristöjä kuin usein ajatellaan. Kylien asukkaat kuuluivat useisiin yhteiskuntaryhmiin, ja heidän aineellinen kulttuurinsa oli vaihtelevaa. Arkeologisten löytöjen joukosta esiin nousivat etenkin tuontiesineet, joita käytettiin jo keskiajalla kaikissa kylissä. Suomalaiset talonpojat olivat aineellisen kulttuurinsa puolesta osa laajaa eurooppalaista verkostoa, ja he käyttivät esimerkiksi monia samanlaisia astioita kuin saksalaiskaupunkien porvarit.

Tein väitöskirjani Helsingin yliopistossa työskennellen, ja väittelin kesäkuussa 2021. Väitöskirjassani kartat ja kuvat ovat keskeisessä roolissa tiedon välittäjinä, sillä ne mahdollistavat jatkossa helposti tutkimusaineistoni vertailun muihin kaivauskohteisiin. Suomen Muinaismuistosäätiön tuella pystyin sisällyttämään väitöskirjaani runsaasti esimerkiksi kaivauskuvia, jotka kertovat kohteista paljon lukijoille. Toivon, että tulevaisuudessa työstäni on hyötyä, kun keskiajan elämää tutkitaan myös muilla alueilla ja yhä uusissa kylissä.

FT Tuuli Heinonen sai 2019 Suomen Muinaismuistosäätiön avustuksen väitöskirjansa kuvittamiseen ja painokuluihin.

Haku 2021 on päättynyt

Haku 2021 on päättynyt

Vuoden 2021 avustusten hakuaika on päättynyt. Seuraavan kerran avustuksia voi hakea marraskuussa 2022.

Jenni Sahramaa ja Mervi Pasanen: Löydöstä muinaispuvuksi

Jenni Sahramaa ja Mervi Pasanen: Löydöstä muinaispuvuksi

Vuonna 2021 julkaistiin kirjamme Löydöstä muinaispuvuksi, jota olimme yhdessä käsityömestari Mervi Pasasen kanssa laatineet pitkään ja hartaasti palkkatöiden, lastensaannin ja maailmanlaajuisen pandemian ohella. Kirjan valmistumista tukivat Suomen Muinaismuistosäätiön ja Suomen Kulttuurirahaston ja Päijät-Hämeen rahaston ystävällisesti myöntämät apurahat.

Löydöstä muinaispuvuksi syntyi kahden asiantuntijan tiiviissä yhteistyössä: itse olen suomalaisiin nuoremman rautakauden tekstiililöytöihin perehtynyt arkeologi ja museopedagogiikan ammattilainen, Mervi taas toimittaja ja käsityöläinen, jonka erikoisalaa ovat historialliset käsityötekniikat. Molemmat olemme myös pitkän linjan historianelävöittäjiä, joille ymmärrys muinaisvaatteista on syntynyt yhtä lailla käyttökokemuksen kuin tutkimustiedonkin kautta. 

Kirjan pohjana toimi jo vuonna 2011 julkaistu samanniminen pro gradu -työni, jota tiesin monien historianelävöittäjien käyttävän lähteenä elävöityspukeutumista suunnitellessaan. Rautakautista pukeutumista käsittelevä julkaistu tutkimus oli kymmenessä vuodessa edennyt hurjasti, ja perinteisesti esitettyjen naisten muinaispukujen rinnalle halusimme tuoda miesten ja lasten elävöityspukeutumisen. Pienenä päivityksenä alkanut projekti johtikin siten lähes 300-sivuiseen kirjaan. Historianelävöittäjäyhteisön kiinnostus ja auttamisinto oli tärkeä inspiraation ja motivaation lähde työn aikana.

Erittäin tärkeään rooliin nousi havainnollistava ja näyttävä kuvitus, jota toteuttamaan tiimiimme liittyi Mervin valokuvausta harrastava puoliso Riku Pasanen. Mervi valmisti kirjaprojektin aikana vaatekaapillisen verran muinaisvaatteita, ja työvaiheista otetut kuvat ovat keskeinen osa kirjan jälkipuoliskon muodostavia käsityöohjeita. Kirjaprojektin oheistuotteena syntyikin ainutlaatuinen monien tuhansien muinaiskuvien aineisto, jota olemme hyödyntäneet esimerkiksi aiheesta luennoidessa.

Löydöstä muinaispuvuksi julkaistiin elokuussa 2021 Salakirjojen kustantamana, ja sitä on mahdollista ostaa kustantajan verkkokaupasta. Itse jatkan työtä muinaispukuaiheiden parissa tutkijana Kalevalaisten Naisten liiton Maalöydöstä koruksi -projektissa ja tohtoriopiskelijana Helsingin yliopistossa.

Jenni Sahramaa