Kategoria: Blogi

Jukka Relas: Sakari Pälsi ja vanha Loppi

Jukka Relas: Sakari Pälsi ja vanha Loppi

Olen kansatieteilijä ja toimin tällä hetkellä vapaana tutkijana ja tietokirjailijana. Väittelin 2013 Helsingin yliopistossa tutkimuksellani Valta, tyyli ja tila. Keisarien ja presidenttien residenssi Helsingissä 1837–1940. Se edustaa keskeisesti esinetutkimusta. Olen tehnyt myös muita esineelliseen kulttuurihistoriaan liittyviä tutkimuksia ja kirjoittanut myös kuvataiteesta.

Toinen – varsin erilainen tutkimusaihepiirini – on arkeologi, kansatieteilijä, kirjailija, valokuvaaja ja elokuvaaja Sakari Pälsi (1882–1965) ja hänen elämäntyönsä. Kirjoitin hänen elämänvaiheistaan laajan artikkelin 2017 ilmestyneeseen kirjaan Sakari Pälsi. Elämä ja työt. (toim. Mirja Metsola ja Jukka Relas).

Pälsi oli kotoisin Sajaniemen kylästä Lopelta. Omat sukujuureni menevät samaan paikkaan ja aloitin 14-vuotiaana koululaisena vuonna 1992 sukututkimuksen teon juuri sieltä. Vähitellen kiinnostuin myös Pälsistä, koska hän oli kirjoittanut noin sata vapaamuotoista kansatieteellistä esseetä ja saman verran kaunokirjallisia poikajuttuja, jotka sijoittuvat 1800-luvun loppilaiseen miljööhön. Pälsin tekstit elävöittivät minulle koko sen maailman, joka muuten olisi näyttäytynyt vain kirkonkirjojen luetteloissa ja vanhoissa kuvissa. Pälsiä kiinnosti kirjoituksissaan ennen kaikkea ihmisten työ arkisessa ympäristössään ja pikkupoikien luova ajatusmaailma. On kuitenkaan vaikea kuvitella mitään sellaista 1800-luvun hämäläiseen maalaiselämään kuuluvaa inhimillisen elämän piirrettä, jota hän ei olisi jotenkin käsitellyt.


Julkaisin 2019 kirjan Jonnekin lumottuun paikkaan. Sakari Pälsi ja Loppi. Se pureutuu Sakari Pälsin Loppi-aiheisten kirjoitusten taustoihin kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta tavalla, joka varmasti kauhistuttaisi 1950-luvun ranskalaisia modernistisia kirjallisuudentutkijateoreetikkoja. Kirjallisuudella on myös muita merkitystasoja kuin vain kaikkein korkealentoisin filosofia ja sitä voi tutkia eri tieteenalojen näkökulmista.
Pälsin Lopelle sijoittuvat tekstit ovat merkittäviä paitsi kirjallisessa mielessä – hän hallitsi loistavasti vapaamuotoisen esseistiikan vaikean lajin ja käytti ensimmäisenä suomalaisessa kirjallisuudessa tajunnanvirtatekniikkaa – myös kansatieteellisessä ja kulttuurihistoriallisessa mielessä.

Tutkimustyössäni Pälsin kirjoitusten analysointiin kuului aihepiirien, henkilöiden ja paikkojen huolellinen kartoitus. Paikkojen tunnistaminen ei ollut kovin vaikeaa – kiitos avuliaitten paikkakuntalaisten. Sen sijaan 1800-luvun lopulla eläneitten henkilöiden tunnistaminen vaati toisinaan melkoista salapoliisityötä ja aikaisempien tulkintojen kyseenalaistamista. Lopulta sain tärkeimmät palaset kohdalleen. Kirjoitin tekstini, jonka lomaan on sijoitettu paljon Pälsi-sitaatteja, eräänlaisen kävelyretken muotoon 1880–1890-lukujen Lopella. Sitä tukee runsas valokuva- ja kartta-aineisto. Koen, että kirjani merkitys on siinä, että se avaa lukijoille Sakari Pälsin kirjoitusten taustalla olevan todellisen maailman ja auttaa siten ymmärtämään paremmin hänen tekstejään, vaikka se täydentää myös Lopen paikallishistoriaa.

FT Jukka Relas sai 2018 Suomen Muinaismuistosäätiön avustuksen Sakari Pälsi ja vanha Loppi -tietokirjan kuvitukseen.

Tahiti-lehden luontonumero

Tahiti-lehden luontonumero

Joulukuussa 2019 julkaistiin Suomen Muinaismuistosäätiön avustuksella toteutettu Taidehistorian seuran julkaiseman Tahiti-lehden luontoaiheinen teemanumero 2/2019. Numerossa kartoitettiin kotimaisen taidehistorian tutkimuksen luontosuhdetta ja nykyisen taiteentutkimuksen luontokäsityksiä. Julkaisun toimittivat Roni Grén ja Riikka Niemelä. Artikkeleissa käytiin keskustelua sekä kuvataiteen että arkkitehtuurin tutkimuksesta ja luotiin näkökulmia taiteen ja ympäristömme historiaan aina luolamaalauksista nykyisiin ekokriiseihin.

Arkkitehtuuria käsiteltiin kahdessa vertaisarvioidussa tekstissä: Ranja Hautamäen ja Julia Donnerin kirjoittamassa artikkelissa Kaupungin muuttuvat luonnot, joka avasi 1900-luvun vaihtelevia luontokäsityksiä suomalaisen asemakaavoituksen suhteen, ja Eva Johanssonin tekstissä Alvar Aalto och det urbana landskapet, joka käsitteli teeman vaatimalla tavalla erityisesti Aallon tekemää Helsingin keskustasuunnitelmaa. Lisäksi arkkitehtuuriin liittyi numerossa julkaistu Johanna Björkmanin väitöslektio Metsäteollisuuden menestyksen jälki arkkitehtuurissa: arkkitehti
W.G. Palmqvistin ja yhtiöiden yhteistyö tehdasyhdyskunnissa 1920- ja 1930-luvuilla
.


Valokuvauksen luontosuhdetta puolestaan käsittelivät Johanna Frigård artikkelissaan Elämän voima luonnon kuvissa: Björn Soldanin valokuvia Henri Bergsonin ajatusten kautta tarkastetuina ja Kati Lintonen tekstissään Valokuvallistettu metsä, joka tarkasteli nykyvalokuvauksen metsäsuhdetta muun muassa neulanreikäkameroilla tehtyjen kokeiluiden kautta, kun taas
nykytaiteen ja tieteen kehitelmiä suhteessa historiallisiin juuriinsa pyrki omassa artikkelissaan Arcimboldon perilliset – puiden ja kukkien lihallisuus, lihan ja solujen taide avaamaan Helena Sederholm.

Numeron kirja-arvioissa Roni Grén tarkasteli Chauvet’n luolamaalauksista tehtyä Marc Bruet’n kirjaa Grotte Chauvet – Géants de pierre otsikolla Kallioiden kätkemä kosmogonia: Chauvet’n luola ja ylitulkinnan politiikka, joka avaa myös maalausten suhdetta niiden luonnolliseen ympäristöön. Nykymaailman ilmasto-ongelmiin ja kestämättömään luontosuhteeseen taas kiinnittyivät Hilja Roivaisen arvio Vuoropuhelu Etelä-Amerikan nykymaisemasta, joka käsitteli kirjoituskokoelmaa Natura: Environmental Aesthetics after Landscape sekä Riikka Niemelän teksti Uuden vuosituhannen myrskypilvet.


Tahiti Vol 9 Nro 2 (2019) kokonaisuudessaan

Taidehistorian seuralle (Roni Grén) myönnettiin 2018 Suomen Muinaismuistosäätiön avustus luontoaiheiseen teemanumeroon.

Leena Elina Valkeapää ja Suomen Muinaismuistoyhdistyksen taidehistorialliset tutkimusretket 1871–1902

Leena Elina Valkeapää ja Suomen Muinaismuistoyhdistyksen taidehistorialliset tutkimusretket 1871–1902

Olen 1800-luvun ja 1900-luvun alun kulttuurihistoriaan erikoistunut vapaa tutkija ja tietokirjailija. Koulutukseltani olen filosofian tohtori ja minulla on Jyväskylän yliopiston taidehistorian oppiaineen dosentuuri. Tutkimuksissani pohdin usein menneisyyden jälkiä, ihmisten suhdetta menneisyyteen ja sen käyttöä, tapahtumille ja esineille annettujen merkitysten muuttumista, sekä tieteen historiaa ja erilaisia tutkimusretkiä. Näen tutkimuskohteet prosesseina, olen kiinnostunut kohteiden käyttämisestä, siitä miten ajattelutavat muuttuvat ja tarpeet ja toiveet vaihtelevat.

Olen julkaissut tutkimuksia ja tietokirjoja muun muassa Suomen keskiaikaisten kivikirkkojen restauroinnin historiasta, Kalannin alttarikaappiin liittyvistä kansanuskomuksista, Emil Nervanderin elämäntyöstä, kansallispukujen kulttuurihistoriasta ja Ritvalan helkajuhlasta. Viimeisin kirjamuotoinen julkaisuni on Nervanderin elämäkerta Vapaa kuin lintu. Parhaillaan viimeistelen Suomen Muinaismuistoyhdistyksen taidehistoriallisia tutkimusretkiä 1871–1902 käsittelevää käsikirjoitusta. Sain Suomen Muinaismuistosäätiöltä vuonna 2018 avustuksen teoksen kuvakustannusten kattamiseen. Pyrin työssäni yhdistämään tieteellisen tutkimuksen ja yleistajuisuuden olipa kyseessä sitten tutkimuksen raportointi, tietokirja, opettaminen tai näyttelyn kokoaminen.

Asun Sääksmäellä. Toimin usein paikallistason hankkeissa eli suomeksi ilmaistuna teen kotiseututyötä. Laajemmin käsitettynä paikallisuus antaa mielestäni kiinnostavan näkökulman moniin kehityskulkuihin koskivat ne sitten kulttuurisen muistin problematiikkaa tai samanaikaisten yhteiskunnallisten ja arkielämän ilmiöiden yhteen kietoutumista. Yleisen ja paikallisen yhdistämistä käytin erityisesti Sääksmäen ja Valkeakosken vuotta 1917 käsittelevässä näyttelyssä, jonka suunnittelin Valkeakosken Myllysaaren museoon. Minusta paikallisuus on palkitsevaa, sillä palaute on suoraa ja yleensä hyvin kannustavaa. Tutkitulle tiedolle on tarvetta.

FT Leena Valkeapää sai 2018 Suomen Muinaismuistosäätiön avustuksen Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirjan vuoden 2019 numeron kuvakustannusten kattamiseen.

Blogi: avustuksen saajia

Blogi: avustuksen saajia

Aiempina vuosina Muinaismuistosäätiön avustuksen saaneet kertovat omista hankkeistaan.