Maija Mäki: Matkailutoiminnan monimuotoisuus havainnollistui arkeologisilla maastokohteilla

Väitöskirjatutkimukseni syntyi monen mutkan kautta. Valmistuin arkeologiksi ja työskentelin museoalalla, mutta äitiysloman jälkeen päädyin työskentelemään Turun yliopiston kansatieteen ja historian oppiaineiden vetämään kulttuuripääkaupunkiprojektiin Kerrottu ja koettu Turku. Huomasin viihtyväni yliopistolla ja innostuin tekemään väitöstutkimusta aiheesta, joka nivoi yhteen arkeologiseen kulttuuriperintöön kohdistuvan kiinnostukseni etnologian ja tulevaisuudentutkimuksen tarjoamiin näkökulmiin ja menetelmiin. Nykyisin työskentelen museologian yliopisto-opettajana Turun yliopistossa.

Tutkin tulevaisuusorientoituneessa etnologian väitöstutkimuksessa, miten arkeologista kulttuuriperintöä on tuotteistettu matkailuun 2000-luvun Suomessa ja millaista matkailu tulevaisuudessa voisi olla. Tutkimus osoitti, että arkeologisille maastokohteille suuntautuvaa matkailua tulee kehittää paikallislähtöisesti ja että se vaatii monialaista yhteistyötä. Kuntien tuki kohteille on tärkeää, mutta matkailun kehittämisessä keskiöön nousevat pienyritykset.

Vierailin vuosien varrella useaan otteeseen keskenään hyvinkin erityyppisillä arkeologisilla maastokohteilla. Tein teemahaastatteluja ja kyselyn alan asiantuntijoille sekä osallistin opiskelijoita tulevaisuustyöpajassa pohtimaan matkailun tulevaisuuden mahdollisuuksia ja uhkia. Tutkimuksessa nostin esille joitakin esihistoriakohteita. Euran Naurava lohikäärme, Liedon Nautelankosken museo sekä Yli-Iin Kierikkikeskus ovat esimerkkejä sekä pedagogisesti että matkailullisesti tuotteistetuista kohteista. Esimerkkikohteiden ja asiantuntijahaastattelujen kautta minulle muodostui kuva monipuolisesta ja haastavasta työkentästä, jolle matkailutoiminta antaa uusia merkityksiä. 

Parhaimmillaan arkeologinen kulttuuriperintö nähtiin haastateltavieni mukaan hyvän arkiympäristön lähteenä ja lähimatkailun resurssina. Matkailun kehittämistyötä kuitenkin uhkaavat monin paikoin arkeologisten maastokohteiden hoidon heikkeneminen ja resurssien vähäisyys. Matkailun mahdollistajana nykyisin toimii erityisesti talkootyönä toteutettava muinaisjäännösten hoitotyö. Esihistorian elävöittämisessä keskiössä taas ovat muinaistekniikat, käsillä tekemisen taidot. Matkailun kehittämisen kannalta yhteistyön muotojen löytäminen ja edelleen kehittäminen kulttuuriperintötoimijoiden ja matkailun ammattilaisten välillä on tärkeää. Alalla on tarvetta erityisesti matkailupalveluiden tuottajille. Lisäksi huomiota tulee yhä edelleen kiinnittää maastokohteiden fyysiseen ja digitaaliseen saavutettavuuteen, hoitoon ja perusinfrastruktuurin parantamiseen. Monen kohteen vahvuutena taas ovat hyvät verkostot arkeologiyhteisöön, esihistorian elävöittäjiin sekä arkeologian harrastajiin. Nämä verkostot voivat myös tulevaisuudessa olla mukana luomassa uusia tuotteita ja palveluita matkailijoiden käyttöön.

Väitös on julkaistu sähköisesti UTUPubissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-6655-21-5  

Väitöskirja on julkaistu Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Kansatieteellinen Arkisto -sarjassa ja sitä myydään Tiedekirjassa, hinta on 30 euroa. https://www.tiedekirja.fi/default/polkuja-esihistoriasta-tulevaisuuksiin.html  

Piirros: Jaana Saarikoski